Meil oli rokkenrollerssien kanssa liigakekkerit. Tai siis ajatus vaan lähti siitä, että eräs liigan kiireinen yrittäjähahmo ilmoitti harvinaislaatuisesta vapaapäivästään viikonlopulla, ja johti siihen että päätettiin koko joukkueen voimin laittaa juhlahatut päähän ja lähteä kylille.

Mut ennen kyliä kaikki tuli meille. Heti kun joku mainitsi taikasanan “aloittelu” niin tyrkytin residenssiäni etkovaihtoehdoksi, koska must on kivaa kun saa ihmisiä kotiinsa, ja sitä tapahtuu aivan liian harvoin.

Oon nyt ilkimys ja julkaisen nassukuvia, mul on semmoin kutina et nää tytöt ei oo ihan niin tarkkoja oman lärvinsä näkymisestä internetissä kuin yleensä mun tutut, joille jo Facebookiin liittyminen ois aivan liikaa. Mut jos joku haluaa kuvia poistettavan niin tietää varmasti mitä tehdä.

Tämmösiä viehkoja rinsessoita niistä katsokaas kuoriutuu kun riisutaan hammassuojat, parkkihallirusketus ja pari litraa hikeä.

Salla kuvasi mun eteisen kirjaintauluun näpertelemän vaivihkaisen tervetulohehkuttelun.

Ilta jatkui parin tunnin kotona kikattelun jälkeen Rytmikatissa. Ja mikäs siellä on jatkaessa, kun puolelle porukasta se taitaa olla muutenkin kakkosolohuone, ja kun sponsori toi pöytään kannulliset sekä punaista että valkoista sangriaa. Luulin tosin etten pidä sangriasta, mutta opin että pidänpäs, Lasihelmen vastaava vaan on kamalaa verrattuna Rytmikatin herkkunektariin.

Illan teemana oli lähinnä tehdä hyvin hyvin tyhmiä ilmeitä kameroille. Koska olen läpeensä hyvä ihminen, jätän julkaisematta ne koko lauantain naurattaneet poskienpullistelu-, silmienmuljauttelu-, kuolanvaluttelu- ja sieraimenlevittelykuvat. Puhumattakaan ihmismatokuvista jonka erikoisuutena on kutoisleukojen ilmestyminen ihan silleen hoikkakaulaisillekin ihmisille, sekä sievien nuorien naisten muuttaminen Sally Spectran näköisiksi. Näiden kuvien julkaisemisen sijaan pistetään nyt vaan yksi kuva Rytmikatista jossa ihan itse keskityn näyttämään idiootilta. Kas noin.

Joidenkin tanssijalkaa rupes vähän vipattelemaan ja siirryttiin Red mooniin. Missä sattukin soittamaan joku dänkädänkä-rokkabillybändi, josta ainakin yksi rock n rollerssi innostui silmittömästi. Muut taidettiin lähinnä juoruta.

Tunnit kulu liian nopeesti ja hetkeä ennen valomerkkiä lähdettiin vielä viimeiselle etapille Rivieraan. Tai valtaosa porukasta ymmärsi lähteä koteihinsa, mutta jollain kuuden hengen joukkueella piti vielä jatkaa. Halukkaat ehti just ja just karaokejonoon ja paritanssaamaan, ja mä kävin hoitamassa illan rekrytointiosuuden viemällä jollekin mikroshortsiselle naisihmiselle flayerin, koska vaatevalinta selkeesti kieli piilevästä potentiaalista.

Valtavan hauskaa kyllä oli, aikas hyvä jengi meille liigaan eksynyt. Mutta koska mun ilmeisen keski-ikäisellä kehollani on omat mielipiteensä ihan jopa tollasesta kohtuullisesta ja varsin sivistyneen keskieurooppalaisesta alkoholinkäytöstä ja lauantai oli ihan iltakymmeneen saakka (missä vaiheessa luovutin ja menin vaan suosiolla päänsäryn ja pahoinvoinnin kanssa nukkumaan) sen mukainen, niin ehkä ihan hyvä että seuraavaa vapaaviikonloppua ei ton porukan kanssa ole hetkeen tiedossa.

Toisaalta saa nähdä mihin johtaa vielä se, että meiän noin 17 hengen liigaan on eksynyt kuusi ihmistä kellä on sattunut syntymäpäivä noin kahen viikon ajalle (ja niistä kolme sattuu jopa samalle päivälle). Mä jotenkin haistan siinäkin ehkä vaaran ainekset.