Nyt kun on ekaa kertaa lapsuudenkodin jälkeen oma piha, niin elämään tupsahtaa ihan yllättäviä uusia asioita. Niinku ruohonleikkuu. Olin jo laskenut sen varaan että sinnehän ne kivasti jää talvella lumen alle, mutta kun naapuri kävi lykkimässä oman pihansa, niin jäi ikävästi sellanen viistoistasenttinen pykälä tonttien rajalle oikein osottelemaan sormella meidän laiskutta.

Tuumasta toimeen. Edelliset asukkaat olivat ystävällisesti jättäneet meille oman lykittävän nurtsileikkurin, ja sitä sitten testaamaan. Enhän mä alkuun edes tiennyt kumpi puoli siinä piti olla edellä. Ja oikeestaan meidän piha on niin pieni, että siinä kohtaa kun on käyty pariin kertaan keskustelu “ei tosta mitään tule, anna mä näytän”, “sä teet ihan väärin, vaihdetaan niin mä kokeilen”, niin piha onkin jo kynitty.

Viherpeukaloani yritän vielä vähän kasvatella. Mansikoita näköjään ois pihalla kasvamassa, ja pari pientä marjaakin niissä oli kun muutettiin. Muuten en sit oikeen kasvustoa tunnistakaan. Täytyy varmaan ens kesä vaan katella että mitä sinne putkahtelee ja samalla hiljalleen pohdiskella pitäskö tonne itekin yrittää lykätä jotain rehuja.

Sen verran tunnistin rikkaruohoja että osasin kitkeä voikukat irti laattojen välistä. Ja havupensaiden seasta, ne näytti että ne ei kuulu sinne. Mansikoiden vieressä ne näytti paljon loogisemmalta, joten siihen jätin niitä vähän. Mistä sitä nyt pitäs tietää mitä tuolta kuuluu kitkeä ja mitä ei? Ei mulle nyt sattunut tupsahtamaan jotain multasormia ihan vaan verenperintönä.

Jotain yrttijutskia tai muuta hyötykasvillisuutta kyl ihan mielellään haluisin pihaani. Herukkapuskat on ihan ok, mutta ehkä jotkut salaatit tai ruohosopulit vois olla enemmän mun juttu. Täytyy keväämmällä lähtee yrittämään jotain. Niin ja täytyy laittaa mänty varmaan sisälle talvehtimaan. En usko että se pärjäisi vielä kukkapenkissä.

Naapurin kummitustalo. Tää on kyl meiän pihan kivoin juttu kuitenkin.