Ehdin pitkästä aikaa kipaisemaan paikallisella kirpputorilla, joka arkisin sulkee ovensa ennen kuin ehdin työmatkaltani Kouvolaan. Ikävästi tuntuu että jokainen viikko kun ei käy katsomassa tarjontaa, jotain mahtavia aarteita lipuu varmasti ohi räpylöiden. Esimerkiks ois ollut aivan anteeksiantamatonta jos olisin missannut näin hienon sifonin. Varsinkin kun hinta oli 5 euroa ja mukaan tuli porepatruunoitakin. Mun sifonikokoelmassa on tähän saakka ollut vaan jotakuinkin samanlaisia värillisiä yksilöitä, joita tälläkin kirpparireissulla bongasin taas kaksi, ja niidenkin hinnat on yleensä vähintään 7 euroa. Tollanen James Bondilta haiskahtava verkkosifoni kelpaa hyllyyn vallan mainiosti. Ehkä jopa otan sen käyttöönkin kun ton näkee puhdistaakin kunnolla.

Sifonin lisäks löyty pari rättiä joita laitan ehkä myöhemmin esille, plus hopeanharmaat verhot, jotka kivasti hämää edes vähän sitä, että sängyn joutui laittamaan tyhmästi puoliks ikkunan kohdalle. Just osuvan värisetkin, vaikka ulkomuistista makuuhuoneen harmaan sävyjen miettiminen olikin vähän tuuripeliä.

Nää ei oo enää kirppujuttuja, mut kävin ostamassa mustaa kontaktimuovia kun A halus peltikaappiin jotain koristusta. Toi pelkistetty laitosestetiikka ei oikein putoo sille samalla tavalla kuin mulle, joten leikkelin silmämääräisgeometrialla kaappien oviin tämmösen.

Ai että mistä moinen kuvio? Joku on joskus saattanut kuvien taustalta bongata tällasen:

Lippu on Bretagnen, eli yhden Ranskan provinssin lippu. Alueella on vissiin jonkinsortin ärhäköitäkin itsenäistymistoiveita, ja lippu on ajautunut meille joltain kyseisessä provinssissa majaa pitävältä sivuvaunujampalta, joka oman maansa lipun sijaan veti tämän varikolla salkoon.

Nää onki sit vanhoja juttuja, mut porukat toi viikonloppuna käydessään niillä lojuneen valokirjaimen takas kotiin. Ännä on vanhalta työpaikalta kun sinne vaihdettiin valomainokset. Vieressä on muuten vekkuli venäläinen kalenteri, jonka sain joskus tuparilahjaksi. Pitäs joskus huolella puunata sitä jos sen sais toimimaan, se on ollut nyt jumiutuneena seitsemänteen päivään jonkun seitsemän vuotta.

Tällainen metallipurkkivanhus saapui kotiin erittäin yllättäin A:n kotiin kantamana. Huolimatta siitä että mun paskanhamstraus on ylittänyt jo meidän molempien sietokyvyn, tämän bongattuaan herra oli tullut ajatelleeksi että tykkäisin siitä ja toi sen lahjaksi.