Profane Omenin uusi levy ilmestyi vihdoin viime viikolla pitkän odotuksen jälkeen. Tilasin lättysen ilmestymispäiväksi Äxästä varsin kohtuulliseen 16 euron hintaan, kera Tori Amoksen ja The Cultin. Johan se läpyskä onkin ollut valmis keväästä saakka, että kyllä se oli aikakin saada virallisena ja lopullisena versiona hyppysiinsä. Älkää antako synkkääkin synkemmän kannen hämätä, homman nimi on edelleen pyllyä pyörittävän groovaava death n roll.

Äxän ja Imperiumin sivuilta löytyneet kaikkien kappaleiden ennakkokuuntelut meni valitettavasti jo umpeen, mutta jos ette halua ostaa sikaa säkissä, kyllä te varmaan biisit jostain kuunneltavaksi löydätte. Meiän sohvalle saa esimerkiks tulla kuuntelemaan. Tai Spotifystakin löytyy, mutta ette sitten jää niitä vaan sinne hieromaan vaan ostatte levyn. Muistatteko vielä sen ajan kun ostettiin levyjä, kuunneltiin musiikkia ajatuksella eikä vaan taustamusiikkina ja vatsanpohjaa kutkutti kun luettiin kansivihkoa ensikuuntelun tahtiin? Se tunne on vieläkin olemassa, te internetin ilmaisuuteen hurahtaneet jarrut ette vaan anna sille mahdollisuutta.

Kerrottakoot nyt kuitenkin albumin tarjonnasta sen verran, että sieltä löytyy muun muassa todisteita siitä että huuliharppu ja metallimusiikki on erittäin toimiva ja rokkaava yhdistelmä, ja lisäksi levyltä löytyy maailmankaikkeuden kaunein slovari, joka korvaa Wind of Changet, November Rainit, Cemetery Gatesit, Nothing Else Mattersit ja mitä te nyt tykkäättekään kuunnella kyynel silmäkulmassa herkkinä hetkinä. Acedia on sen sortin mestariteos että se nousi mun elämää suurempien biisien listalle jopa ohi saman yhtyeen Learning to dien.

Video tarjoaa vähän tommosta menevämpää hittiä.

Ja nyt sitten jok’ikinen pampula, oli kuinka modernissa digidigibittimaailmassa elävä tahansa, ottaa ja kävelee levykauppaan ja ostaa ton lätyn. Ne levykaupat on niitä sellasia missä myydään musiikkia tollasilla kimaltavilla mukinalusen näkösillä rinkeleillä. Se spotifyn naputtaminen ei pidä yhenyhtä artistia leivässä, ja itse ainakin haluan tukea sitä, että mulle suuria tunne-elämyksiä tarjoavat ihmiset pystyy tekemään sitä myös jatkossa. Koe siis pisto sydämessäsi ja lahjoita roposesi ihmisille jotka tekevät jotain sinulle tärkeää. Oli sulla siihen ennenkin varaa.

Niille joille toi musa nyt ei vaan putoo, suosittelen tärykalvojen sijaan kirjallisia mielihyväreseptoreita kutkuttelevia kiertueraportteja:

Osa 1, osa 2 ja osa 3. Sitten joskus kun kihti vie soittomiehen sormet, niin kirjailijan ura tulee olemaan pitkä ja rikas, sanokaa mun sanoneen.

Ja lauantaina on muuten levyjulkkarikeikka Sibeliustalolla Lahdessa. Mikä parasta, keikan jatkot on Bay City Rollersien 1-vuotiskekkerit Lahden Nightissa. Can’t wait.