Subbilovahveroita!

Porukat toi ohimennen piipahtaessaan ämpärillisen sieniä. Itse en oo vielä kertaakaan sienessä käynyt, kun en saa itsestäni irti sen lajin erähenkisyyttä, en tiedä paikkoja enkä tunnista yhden yhtä sientä, mut jos vahveroita kuljetetaan kotiovelle niin kyllä kelpaa. En oikeestaan ees kauheesti tykkää sienistä, mutta ne näyttää kivalta ja on ilmasta ruokaa metsästä, joten mikä ettei. Ruokakuntamme toinen jäsen tykkää sitten enemmänkin, ja en mäkään sienipiirakkaan sylje.

En oo ikinä ennen putsannut sieniä, ja vaikka asiasta toki vähän varoteltiin, niin tulihan se yllätyksenä että mun hitaalla näpertämisellä yhden ämpärillisen perkaamiseen meni nelisen tuntia. Alkuun ei ehkä ollut kauheen hyvää näppituntumaa siihen miten tarkkaan niitä nyt pitäs putsailla, ja loppua kohden pieteetti oli vähän toisenlainen.

Ämpärillisestä jäi perattunakin aika iso kulhollinen jäljelle. Tein kermakastikkeen, sienipiirakan ja sienisalaatin, loput meni pakkaseen. Kohta saa taas kaivaa valurautapadat naftaliinista ja ruveta kokkailemaan sadonkorjuulta haiskahtavia kuuden tunnin pataruokia. Jotain hyvää tässäkin vuodenajassa, vaikka kesäähän tässä jo ootellaan.