Arvatkaa mitä mul on?!

NO DARRAHAALARI!

Oon himoinnut Onepieceä siitä lähtien kun sellaisen ekaa kertaa joskus vuosi sitten bongasin. Silloin ne maksoi sata euroa, ja kun viikon jatkuneen addiktionomaisen nettisivujen napsuttelun jälkeen tulin just ja just sinuiksi hinnan kanssa, niin eihän siellä tietty ollut oikeeta kokoa ja väriä oikeesta mallista. Eikä niitä sit ihan hetkeen tullut lisääkään. Ja kun tuli, hinta oli pompsahtanut kahteensataan euroon. No morjes, vaikka kostyymi näyttikin kaikessa aikuispotkupukuisuudessaan siltä että se on mukavuusasteikolla jossain meiän olkkarin Batman-peiton tietämillä (eli siis jotakuinkin kohdassa “äärimmäinen mukavuus”), niin kaks saturaista on kyllä yhteenliittyneistä hupparista ja collegepöksyistä ehkä ihan naksun verran liikaa.

Viikko sitten Netta löysi paikalliselta kirpputorilta itselleen haalarin, ja olin heti kärkkymässä siitä kaavoja että vois vaikka yrittää tehdä itselleen vastaavan. Mut enpä ees kerinnyt mihinkään kaavavaiheeseen kun Salla laittoi tekstiviestin samalta kirpputorilta, että siellä kuulemma ois taas yks haalari, violettina. MULLE! JEE! Kuus ja puol euroa, kiitos vaan.

No joo, koko oli 152 cm, mikä on viitisentoista senttiä itseäni lyhyempi, joten lahkeet näyttää vähän ääliöltä ellei niitä sit kääri vähän ylemmäs, mut KUUS JA PUOL EUROO. Joo joo, aika idiootilta tossa kyllä näyttää lahkeet käärittynäkin, mut silleen positiivisesti idiootilta.

A:n mielestä tosin ihan vaan pelkästään idiootilta.

Elämää ja erotiikkaa - tämä päällä ei ole pelkoa kummastakaan.