Käärme puree häntäänsä: vuosi sitten synttäripäivänäni olen nähnyt ekaa kertaa Barefoot Brothersin livekeikan. Toka keikkareissu antoi odottaa itseään kahta päivää vajaan vuoden.

Paljasjalat on näitä vanhemman linjan kouvolalaisia bändejä, joka on ollut pystyssä 80-luvulta asti. Eikä suotta. Varsin tunnelmallista ja sielukasta rokkia. Tällä kertaa sitä tarjoiltiin meidän lähiöpubissa, Anjan Tavernassa. Vajavaisella Kouvola-kokemuksella varustetuille kerrottakoot kyseessä olevan varsinainen lähiöpubien lähiöpubi. Siis sellanen johon ei todellakaan mennä töiden jälkeen yhelle, ellei töiden jälkeisyydellä tarkoiteta työuran jälkeistä työttömyysaikaa ja yhellä vähintään yhtä vuotta. Joskus ennenkin oon sinne kyllä astunut, sillonkin oli joku keikka kyseessä. Tää bändi toimi kyllä tilassa ihan hyvin, tunnelma sopii tollaseen olohuonemestaan jossa vahvistimet nostetaan kirjahyllyyn Valittujen Palojen sekaan. Laulaja, sellanen pörröinen karismakasa, tulkitsee melankolisen toiveikkaita tekstejä aikas vakuuttavalla äänellä, ja biisit on pääasiassa ihan hittimatskuu ja illan viimesiä hitaita, niin eihän tost nyt oikeen voi olla tykkäämättäkään.

Encoreja soitellessa sattui sitten menemään vielä sulakekin, mutta kyllähän tollaset pitkän linjan puurtajat sellasenkin tilanteen hanskaa ilman että tarttee lopettaa iltaa kesken: vikan biisin ajaksi yleisö suhistiin hiljaiseksi, hakattiin sähkökitaroista niin isosti ääntä kuin ilman sähköä nyt vaan onnistuu ja täydennettiin äänimaailmaa parilla tamburiinilla, ja lauletaan koko biisi niin bändin kuin yleisönkin yhteislauluna. Siin oli kyllä tunnelmaa.

Spotify-ihmisillekin löytyy yksi korvakarkki: The Barefoot Brothers – Gloomy

Seuraava Kouvolan keikka ois sit 13. tammikuuta, muistaskohan sitä vaikka mennä paikalle niin ei tulis taas vuoden taukoa tämän diggailuun.