Käytiin tuol jossain Savonlinnan korkeudella jumalan hylkäämässä pikkupitäjässä morjeenstamassa A:n kummiskidiä. Johan se synty tossa kevättalvella, mut tässä nyt on ollut kaikenlaista.

Lapsukainen oli oikein energinen ja ihmisläheinen pallero. Yhtään ei mennyt suu neliöksi missään vaiheessa. Eipä se ihan mikään pieni lapsi ole, mutta kun toi daddy cool on parimetrinen ihmisjärkäle, niin skidi on siitä yhden kyynärvarren mittainen. Siinähän se kiipeili isänsä niskassa ensimmäiset pari tuntia.

Oon ymmärtäny että lapset ois jotenkin hankalia valokuvattavia, mutta tää kyllä tykkäs poseerata, ja piti aina asennon stillinä kunnes oli kuullut sulkimen räpsähdyksen. Hienosti koulutettu.

Pari tuntia kun oli junioria esitelty, vanhemmat nakkasi sen naapurin mummolaan hoitoon loppuillaks. Ei päästykään tutustumaan vaipanvaihdon ja yöherätysten saloihin. Nopean kyläkierroksen jälkeen talon emäntä lähti synttärikekkereille ja jätti meille tehtäväksi tämän tuhoamisen:

Oli kyllä niin monella eri tasolla kammottavaa että jäi tuhoamatta. Ihan ku ois juonu hajuvettä. Jotain todella äitelän hajuista varhaisteinin hajuvettä.

(Välikevennyskuvana kaksi pientä lammasta)

Mekin lähdettiin sitten aikanaan siitä kylille humputtelemaan. Siihen toiseen baariin. Paratiisikylässä “täällä on vaan kaks baaria” -lause on oikeasti otettava kirjaimellisesti, toisin kuin vaikkapa Heinolassa jossa sitä hoetaan, mutta tarkoitetaan että siellä on kaksi baaria joihin edes etäisesti viitsii mennä plus viisikymmentä lähiöräkälää.

Ja kun kylässä on kaksi baaria, sinne tosiaan tulee jengiä aika laidasta laitaan. On ne vasta täysi-ikäistyneet tanssittamassa keski-ikäisiä leidejä, on samassa pöydässä ne eläkeläisseuran pikkujoulut, työttömien pro-ryyppyrinki ja se “only gay in the village”. Seurasin menoa silmät ymmyrkäisinä. Tollasessa paikassa jokainen stereotyyppi virittyy näemmä aivan äärimmilleen. Jos on Ed Hardy -jäbä, niin on sitten ihan tasan päästä varpaisiin Ed Hardy -jäbä, tukka laitettuna, sormukset tarkkaan valittuna ja tukan sivuun tribaaliraitoja ajeltuna. Jos on vähän Annea ja Ellua bilettämässä, niin ollaan just sit niin viimesen päälle Annea ja Ellua, ja kimalletaan kirkolle saakka. Ja sit jos on klaanillinen mustalaisia, niin ei riitä pelkät kauluspaidat niinku Kouvolassa, vaan on kaikki maholliset perinnevermeet kanttihousuista lierihattuihin ja kas kun ei hevosetkin mukana.

Paratiisikylässäkin tulee kuitenkin pilkku aikanaan, ja on lähdettävä kotiin. Klassisen taksijonossa etuilun ja jokusen kesäteatteri-tyyppisen draamaepisodin seuraamisen jälkeen saatiin vielä todistaa sananvaihtoa joka nauratti vielä seuraavallakin viikolla. Seurueemme R-kioskin kokoisen jäsenen kanssa tuli eräs edellä kuvailluista stereotyypeistä hieromaan diiliä. Tämä noin 140 sentin mittaan kasvanut mieshenkilö halusi vielä pikkutunneilla turvata selustaansa, ja ehdotteli kovasti veriveljien herrasmiessopimusta, jossa yhdellä kädenpuristuksella sinetöitäisiin lupaus molemminpuolisesta avustamisesta, jos toinen koskaan vaan kinkkiseen tilanteeseen sattuisi elämässään joutumaan. Että ihan kuolemaan asti lupasi taistella tämän ystävämme puolesta, noin vaan, yhden kädenpuristuksen hinnalla. Hieno mies, enkä nopealla silmäyksellä edes nähnyt kauheasti lehmiä missään ojassa.