Täytin vuosia. Monia vuosia, paljon.

Sen tosin tajusin vasta illalla, kun olin kerinnyt koko päivän vaan fiilistellä sillä miten mukavaa on kun äiti oli lähettänyt kortin, A siivos kämpän, Facebook pursuili onnitteluista ja treenikaveri tarjosi Marianne-karkin. Vasta kaiken sen kivan jälkeen mulle vihdoin jossain vaiheessa valkeni, ettei synttärit ollutkaan vaan se mukava päivä kaikella erikoiskivalla, vaan se päivä jolloin ikä muuttuu taas naksun verran suuremmaksi.

Mut jos keskitytään olemaan positiivisia (koska olen jo päässyt sinuiksi sen iän muuttumisen kanssa ja suosiolla vaan keskittynyt ajattelemaan olevani taas 23-vuotias) niin tsekatkaa miten hyvät aamupalaleivät mulle tarjoiltiin. Muiden tekemät voikkarit, niis vaan on sitä jotain. Jotain olkooot tässä tapauksessa Parman kinkkua ja keittiön ikkunasta porottava auringonpaiste.

Vanhemmilta sain lahjaksi (muun muassa) rahat laukun hankintaan. Oon vihdoin tullut niin aikuiseksi että päätin hankkia nahkaisen laukun, koska paloi ihan lopullisesti käämi noihin keinonahkaisiin tai canvas-laukkuihin jotka hajoaa kuukaudessa tai parissa. Mieleisen laukun löytämisestä kirjoitinkin jo aiemmin, ja kun sponsorirahat napsahti tilille, lähdin sitä ostamaan. Vaan kappas, sehän oli myyty viikon aikana loppuun, just sopivaan aikaan. Sinnikkäästi kuitenkin jatkoin metsästystä, ja löysinkin samaisen veskan lopulta Spartoosta. Vähän epäillyttävän oloinen kauppahan se oli, eikä ainoana toimitusvaihtoehtona tarjottu UPS:kään miellyttänyt, mutta olin epätoivoinen. Hienosti tuli kuitenkin paketti viikossa perille, eikä UPS:n kanssakaan mennyt taisteluksi (vaikka noi tollaset yhdeksän ja neljän välillä täysin sattumanvaraisesti paketteja kotiin toimittavat lähettifirmat aina vähän ärsyttääkin) kun lähetti oli jättänyt lodjun meidän autokatokseen.

Tällanen sielt nyt sit tuli. Ihan on aitoa genuiinin nahkaa, nyt ei pitäs mennä särki pelkästä järkkärin kanniskelusta.

(Harkitsen vielä pientä keritsemistoimenpidettä kun tossa roikkuu tota hilavitkutinta ku Pate Mustajärven mokkahapsutakissa, mut en oo vielä päättäny katkonko vetskarin hiutuvia vähän lyhemmiks vai napsaanko ton keskimmäisen niittilirpakkeen pois.)