Päivä numero kakkosena lähettiin tsekkailemaan vähän ympäristöä, lähinnä vanhassa kaupungissa pitäytyen. Superalkot ja keskustan huuhaa ei nyt silleen kiinnostanu.

Joulutori raatihuoneentorilla oli päivänvalossakin aika sympaattinen. Vaikka kojujen tarjonta olikin aika pitkälti samaa joka mökissä, niin pelkkä glögin ostaminen sai hyvälle tuulelle.

Villisikataljaa ois ollu tarjolla.

Lähestulkoon pelkästään valkoisia joulukoristeita myynyt kioski sai mut raottamaan kukkaronnyörejäni.

Löytyhän sitä rappioromantiikkaa, muuten olikin ihan liian sievää.

Pikkusen piipahdettiin larppimaailman ulkopuolellakin, kun yritettiin löytää Nu Nordicia. Ei tosin löydetty, mutta kai me aika oikeilla suunnilla kuitenkin pyörittiin, ennen kuin luovutettiin ja mentiin tuulelta karkuun takas keskiaikamaahan.

Pari galleriaa, käsityöliikettä ja yksi marsipaanipaikka käytiin tsekkaamassa tarkemmin, muuten vaan vaelleltiin kadulta toiselle siinä toivossa että jotain jännää tarttuis silmiin.

Iltapäivästä pitikin sitten ruveta vaeltamaan pikkuhiljaa kohti satamaa. Laivamatkaan sisältyi jännittävän tullikoiran nuuskimisepisodin (ei tosin itsellä mutta matkaseuralla) ja kaksoisolennon stalkkeroinnin lisäksi lähinnä taxfreen antimiin tutustumista.

Jotain toin reissulta mukananikin. Mutta en halpaa viinaa, se ei oo mun juttu. Halvan kaljan roudaaminenkin on jotenkin vähän työlästä. Punaviini ei ole järin halpaa, mutta laivalta ostin pullollisen silti, lähinnä vaan koska se oli helpompaa kuin Kouvolassa eeppisen kokoiseen Prismaan meneminen.

Tallinnan-tuliaisia melkeinpä tämäkin. Ennen laivan lähtöä pidettiin pikkujouluarpajaiset vuoden aikana kertyneistä asiakaslahjoista, ja tarjolla olleiden kalastajanhattujen ja rengaspainemittareiden sijaan mun arpalapullani osui kohdalle Mitsubishi-kello. Jonka laatu ei kyllä ehkä saa haluamaan kyseisen merkkistä autoa.

Glögillä terästetty jouluhillo tarttui matkaan.

Valkoisten joulukoristeiden kojusta ostin keraamisia valkoisia höyhenkoristeita.

Vanhasta kaupungista Kalevin marsipaaniparatiisista, cafe Maiasmokkista ostin rasiallisen käsin tehtyjä konvehteja.

Villisikatalja jäi torille, mutta tax freestä nappasin ihan uteliaisuudesta pötkön villisikamakkaraa. Ihan oli hyvän makuistakin, mutta ei toisaalta kauheesti noin makkaramuodossa eroa normipossusta.

Laivashoppailu ajoi myös leipäostoksille. Hyvää tummaa jouluhenkistä leipää.

Savustettua paprikajauhetta ostin lähinnä purkin takia. Kun vihdoin älysin purkin avaamistekniikan, totesin jauheen aivan kammottavan makuiseksi. No, onneks purkki on kiva…

Sit noin muuten ostokset oli karkkilinjoilla, ne ei ehkä ansaitse omia valokuviaan.

Tallinnan lopputuomio on kyllä ihan positiivinen. Vanhassa kaupungissa ois riittänyt houkuttelevia ravintoloita korttelin välein. Harmi että se on edelleenkin jotakuinkin ainoa paikassa kiinnostanut asia. Ruokaturismiakaan ei voi oikein yötä päivää harrastaa, joten jos tonne uusintareissun vielä tekee, täytyy kyllä koittaa kehittää jotain mielenkiintoista tekemistä myös aamupalan, lounaan, välipalan, illallisen ja iltapalan väliin jääviin aikoihin.