Glögikakun, kuusen koristelun ja lahjoissa rypemisen lisäksi jouluperinteisiin kuuluu joulupäivänä Katin porukoille kömpiminen, parin tunnin nostalgisointi ja sit klassinen Vossikka. Tätä on taidettu tehdä siitä saakka kun on 18 täytetty, joskin Vossikan tilalla oli joskus Casino, kun bileethän oli silloin siellä missä nyt vaan kulloinkin sattui Inis soittamaan.

Meidän nostalgisointi liittyi tällä kertaa siihen, minkä takia olin myös miellyttävän epäsosiaalinen koko jouluviikonlopun. Hankin vihdoin sekä itselleni että Katille mielenrauhan kääntelemällä Rautaharavan maailmankiertueen siltä yhdeltä rahisevalta VHS-kasetilta digitaaliseen muotoon, ja tsekkailtiin sitten vähän parhaita ja pahimpia paloja vanhoilta keikoilta iltaviihdykkeeksi. Mun lemppareita oli ehkä Jumalan Ruoska -covertulkinta eli Kesä Tulee -hittibiisi, ja se keikka jossa Profane Omen lämppäs meitä (no lol) ja meiän rumpali puhalsi tulta kesken soittamisen heinolalaisen nuorisotalon lavalla. Stadionmeininki :D

En kehtaa laittaa videoo, pelkään että joku vanhoista bändikavereista nostaa vielä syytteet.

Parin tunnin itsellemme nauramisen jälkeen sujahdettiin sitten keskustaan ja Vossikkaan, joka ei oikeasti ole toiminut nimellä Vossikka viimeseen kymmeneen vuoteen, mutta sehän ei estä mua kutsumasta sitä Vossikaksi, eikä niitä käyttämästä vanhan nimen mukaisia leimasimia merkatessaan sisääntulijoita.

Tappava lepakkoilme ja Sokrates-katse. Yli kymmenen vuotta vanhat vitsit (jotka on mielellään pöllitty ihmisiltä joita ei edes tunne, terkkuja vaan sille pojalle jonka nettisivut joskus oli grr.cjb.net) on must aina parhaita.

Tässä vuodessa oli jotain poikkeuksellista, ainakin viime jouluun verrattuna, kun saatiin jopa Jennikin seuraamme. Jesh. Yks vanha tuttu naamakin kävi siinä pöydässä pyörähtämässä, ja jossain vaiheessa rupattelua halusi vielä varmistua musta ja Katista että kumpi meistä nyt taas olikaan kumpi, kun jostain syystä mennään vissiin aika monenkin ihmisen mielessä vähän iloisesti sekaisin. “Kumpi teistä oli se joka tykkäs Slayerista ja kumpi Final Fantasysta?” Niin. Sepä se ratkaisevin ero taitaa itseasiassa ollakin.

Loppuillasta ei olekaan kuvia, ja se on iloinen asia se. Ennen siirtymistä peilipallon alle sai vielä tätimäisesti hämmästellä Katin pikkuveljeä “voi kun sä oot kasvanu” -mentaliteetilla, ja sit sielä juhlapuolella piti törmätä kymmeneen vanhaan luokkakaveriinkin ja käydä selventämässä jokaiselle erikseen jotain, mitä ilmankin varmasti olisi pärjännyt.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.