Otetiin raketti Ruotsiin että sais käyttää loppiaisen vapaapäivät punnertamiseen. Stockholm roller derby järjesti parin päivän bootampin, ja aina kun sellasta herkkua tarjotaan niinkin lähellä kuin naapurimaassa, niin minä ainakin ilmottaudun paikalle ihan kärppänä. Etenkin jos ajankohta sattuu tolleen kivasti pitkän viikonlopun yhteyteen eikä tartte stressailla mistään ylimäärästen vapaiden pyytämisestä, anelusta ja kerjäämisestä.

Paikalle huolittiin viis ihmistä per liiga, ja sen verran meiltä reissuun lähti. Perjantaina oli miellyttävää herätä aamulla kolmelta ja lähteä ajelemaan kohti lentokenttää. Maailmassa on aika vähän asioita jotka saa mut heräämään kolmelta, mutta näköjään tämä on yksi niistä.

Käytiin kentällä aamupalalla. Tarjolla olis ollut esim namimunkkeja. Nam nam.

Samaan koneeseen sattui myös Helsinki Roller Derbyn jengiä elikkäs hördiksiä. Juonittiin yhteinen siirtymissuunnitelma Arlandasta eteläisempään Tukholmaan Älvsjöhön, eli bootcamp-mestoille. Meidän suunnitelma koostui lähinnä ajatuksesta “napataan kentältä joku iso taksi”, eikä siihenkään sit lopulta liittynyt kouvonoidien lisäksi kuin tsadin jengin reffi Fat Rat, mut suunnitelma se on sekin.

Kun rantauduttiin Arlandaan, fiksut hördis-tytöt otti julkisen liikenteen alleen ja sujahtivat kohti pelipaikkoja, kun me vielä odoteltiin laukkuja liukuhihnalta. Ja odoteltiin. Ja odoteltiin. Mä sain omani ja Fättiksellä, mies kun on, ei tietenkään edes ollut ruumassa mitään, mutta muut Kouvolan tytöt sai odotella omiaan jonkun puolisen tuntia, jonka jälkeen hihna pysähtyi ja luukut meni kiinni. Naisilla rupes paniikki hiipimään puseroon, ja siinä kohtaa tulikin ihan tarpeeseen se, että vastaavan matkanjohtajan pesti oli luontevasti siirtynyt minulta Fättikselle herran liityttyä seuraamme. Tytöt oli jo vaatimassa puhelua lennonjohtoon ja napsimassa betasalpaajia, mutta kosmopoliitti miesjäsenemme kävi jututtamassa paikalle porhaltanutta henkilökunnan jäsentä sujuvalla lontoon kielellä, ja selvisi että kassit eivät ole menneet Abu Dhabin koneeseen vaan nosturi on rikki, ja pienen hetken odotellaan uutta nosturia.

Oikeassa reunassa klemmari-avustaja: “Näyttää siltä että yritätte etsiä matkalaukkujanne.”

Tilanteesta selviydyttiin lopulta varmaan alle tunnissa, ja paniikkikohtauksetkin saatiin taltutettua napakoilla ja oikein ajoitetuilla halauksilla. “Älä spennaa, mä klaaraan”, vakuutteli stadilainen. Seuraavaksi organisoitiin itsemme tilataksiin ja neuvoteltiin riikinruotsiksi intialaisaksentilla kyyti messukeskukseen, ja maskuliinisen rationaalinen matkanjohtajamme järjesteli vielä puhelimitse senkin, ettei pieni myöhästymisemme tapahtuman alusta äityisi ongelmaksi.

En tiedä miten oltas keskenämme pelipaikoille asti selvitty (no ihan hyvin, mutta paniikit ja aikuiskoliikit ois ehkä mun johdolla handlattu paaaaljon huonommin), mutta tällä taktiikalla oltiin siellä vaan pienen naksun verran myöhässä eikä oikeasti missattu yhtään mitään. Paikalla oli siis joku Stockholm Winter Games -tapahtuma, ja yhteen halliin järkätyn derbynurkkauksen lisäksi rakennuksessa pyöri futisjunnuja, parkour-jäbiä, matalia cheerleader-tyttöjä ja mitähän kaikkee.

Paikan päällä jakauduttiin ryhmiin, joista itse menin isojen tyttöjen sinisiin, ja muut kouvolalaiset keskitason keltaisiin. Päädyin ryhmään jossa olin ainoa ruotsin kielen taidoton. Nice. Paikalla oli jengiä Tanskasta, Norjasta, Ruotsista ja Suomesta, kaikkiaan 17 eri liigasta. Isojen tyttöjen ryhmässä tosin oli enimmäkseen jengiä Göteborgista, Tukholmasta ja ehkä Malmöstäkin. Lisäks yks kööpenhaminalainen, yksi sujuvasti ruotsia puhuva turkulainen ja meitsi.

Ekan päivän ohjelmaan kuului pienen yhteisen lämmittelyluistelun (pyramidi-tyyppinen muunnelma black widowsta, ja skillsien sijaan tehtiin punnerruksia ja muita jumppailuja) jälkeen teoriatunti luistimista ja muusta gearista, jonka ujosteleva Hyper Nova joutui yhden kieli-invalidin takia pitämään englanniksi.

Teorialuokan faces in places.

Bontin luistimet oli ihan uus juttu, ja niiden saaminen custom-kokoisena oman jalan “pohjapiirroksen” mukaan kuulosti aika houkuttelevalta. Tosin ei Hyperillekaan ollut sillä tavalla ihan oikean kokoisia luistimia tullut, että se jäi vähän epäilyttämään. Pleitin forward mounting askarruttaa vieläkin. Tykkään kaikesta mikä tuo ketteryyttä, mutta se tuo mukanaan myös lisää huteruutta, mikä tällaselle aina naamallaan kyntävälle jääkenttien bambille ei ole kauhean positiivinen juttu. Antikin korkeamman mallisiin kenkiin oon jostain syystä nyt ajatuksena kiintynyt, ja herkuttelen ajatuksella lähteä Berliiniin sovittelemaan niitä. Et pääsiäisenä matkustushaluiset ihmiset saa ilmottautua reissukaveriksi, vähän tylsää lähteä sinne yksin.

Keltasten ryhmä vähän scrimmaili kun meillä oli ruokatauko. Siellä ne pikku pirpanat vaan kiitää lead jammereina ja kaikkee!

Meiän ryhmä opetteli ekan päivän aikana jammerijuttuja. Puskettiin neljän ihmisen walleista läpi tauotta hymyillen (jep, se ON vaikeeta kun ei naurata sitten niin yhtään), treenattiin wallien keskeltä tunkeutumista sellasilla tekniikoilla mitä auttoi ymmärtämään että se kaikki on vaan mun päässäni, ja opeteltiin sisä- ja ulkolinjalla sujahtelemaan läpi luistimen levyisistä raoista. Nopeita spurtteja ja tehokkaita hidastuksia treenattiin kans vähäsen, ja tehtiin “funny skatingia”, eli oman tasapainon ja osaamisen rajojen hakemista luistelemalla mahollisimman idiootin näköisesti, testaillen että missä kohtaa tulee se piste kun on väistämättä turvallaan. Omalla kohalla se piste tulee suunnilleen siinä kun pitäs luistella yhellä jalalla takaperin ja hyppiä.

Kuvassa vasemmalla lyödään lasta.

Lopussa tehtiin koko jengin yhteiset venyttelyt, jossa opittiin kaikkia parivenyttelyjuttuja. Ne oli aika mukavia, ja 45 minuutin venyttely varmaan jeesas vähän siihen että oli hengissä vielä tokanakin päivänä. Ja parin kanssa venyttelyssä on näemmä se hyvä puoli, että saa myös ne paikat venymään mitkä yksin ois vaikeita, niinkuin alaselkä.

Kohtuullisen rankahkon kaheksan tunnin mittaisen päivän lopuks lähdettiin pönkimään kohti hostellia. Matkanjohtajan käädyt oli vaihtuneet mulle, ja vaikka osasinkin hienosti mennä juna-asemalle ja ostaa jonkun fancyn kimppapiljetin, niin siihen se onnistuminen sitten loppuikin. Juna vei ensin väärään suuntaan, ja sit ooteltiin parikymmentä minuuttia ennen kuin päästiin takaisin oikeille raiteille.

Hostelli sijaitsi Södermalmilla, ja sinne piti juna-asemalta kävellä jonkun kilometrin verran. Mosebacke oli nimeltään, maksoi jonkun parikymppiä per yö per nassu kun oltiin koko jengi samassa dormissa. Paikka oli kyllä ihan kivan näkönen, ja näppärästi heti pienen kaupan vieressä.

Paikallisen Siwan eli ICAn eteisestä.

Käytiin nakkaamassa kamat meidän dormiin, mentiin lähikauppaan ostamaan iltaoluet (ja mä menin sekoamaan hienojen elintarvikepakkausten ja eksoottisten naapurimaan herkkusten määrästä), ja sit lähettiin ettimään ruokapaikkaa.

Kaikki tielle sattuneet ravintolat oli jotenkin epäillyttäviä, kalliita tai väärän maalaisia. Mutta sitten - deux ex machina - kadulla seisoikin Fat Rat. Kysyttiin tietääkö se mitään hyvää paikkaa, ja se osoitti olkansa taakse, ravintolaan jonka eteen oli juuri tullut tupakoimaan. Hyvä ruoka, halpa kalja, mukava miljöö ja jos tuuri käy niin jostai nurkasta saattaa löytyä vapaata tilaa. No kappas, pöydällisen verran just löytyikin.

Jameson pub & restaurant oli kyseessä, ja menun valikoima näyttikin oikein kivalta. Tilailtiin jotain pastoja, jotka kuulosti ja näyttikin tosi hyvältä, mutta joissa kaikissa oli yllätyselementtinä joku todella tulinen kastike mistä ei tietenkään ollut mitään mainintaa ruokalistassa. Se oli vähän pettymys kyllä, kun ei meinannut pystyä syömään, ja kermainen pastakastike ei kuulosta yhtään siltä että pitäis olla varautunut mihinkään Insanity sauceen. Heti rupee taas asiat menemään pieleen kun kouvolalaiset yrittää itsekseen pärjätä. Onneks Fättis kävi tasasin väliajoin kyselemässä että onkohan tässä pöydässä kaikilla varmasti kaikki hyvin, voisko vielä jotenkin auttaa.

Afterparty kouvolalaisittain.

Safkan jälkeen hipsittiin takas hostelliin. Huoneesta löytyikin sitten seinältä joku lappu jossa ehdottomasti ja häädön uhalla kiellettiin kaiken sorttinen alkoholin litkiminen, mutta oltiin pahiksia ja ei välitetty.

Hostellissa kiellettiin myös makuupussit, mutta mä olen true badass.

Lauantaina herättiin reippaina aamupalalle, johon meidän piti kömpiä niin aikasin ettei sitä pystynyt maksamaan, kun respan kassa ei ollut vielä auennut. Ruokapuolen häkeltyneet aasialaiset antoivat meidän kuitenkin syödä, kun luvattiin maksaa myöhemmin. Ihan oli hyvät pöperöt, vaikka appelsiinimehukoneessa ei ollutkaan appelsiinia kuin väriksi.

Matka takaisin messukeskukseen sujuikin aamulla iltaa näppärämmin, kun enää ei tarttenut lähteä väärään suuntaan.

Tokana päivänä leikittiin vähän home wreckereitä, ja paneuduttiin hammer & nailin syvimpään olemukseen eli kikkaan missä toinen hidastaa vastustajan, ja toinen tulee ja viimeistelee homman napakalla taklauksella. Vähän niinku Beyonslay, mutta ei ihan niin hienosti. Kerrankin sai tehdä jotain missä on hyvä, koska sisä- tai ulkolinjalla luistelevan vastustajan motittaminen oli just sopivaa hommaa tällaselle kirahvinjalkaselle honkkelille. Kipiteltiin myös kilpaa taaksepäin aina kun vastustajia vaan saatiin nepattua ulos radalta. Siinä pitäs oppia aika paljon paremmaksi vielä.

Messukeskuksen herkullisen jättilasagnen jälkeen oli helppoa ja mukavaa mennä pelailemaan harkkamatsia. Yyh. Pelattiin ensin keltasten jengillä enimmät raivot pois, ja koska paikalla oli tosi hyviä ja taklauskykyisiä pelaajia niin mullahan pyyhittiin siellä lattiaa ihan koko ajan. Kööpenhaminan mimmi pahotteli jälkeenpäin et näin tää vaan vieraassa porukassa menee, että sanattomalla sopimuksella pienin pelaaja otetaan silmätikuksi, kannattaa vaan treenata sitä että osaa juosta helvetin nopeesti karkuun. Totuuden sanoja.

Puolessa välissä peliä keskitason ryhmä tuli mukaan peliin, ja otettiin vähän iisimmin. Tosin onhan se nyt hauskaa kun ite pääsee ottamaan silmätikuksi ne omat pirpanat, joista tuntee kaikki heikot kohdat kun on ne itse niihin luonut :D

Loppupuolen pelistä keltsut pelailivat sitten keskenään, kun meidän sinisten ryhmä poistui opiskelemaan takaperin luistellen joukkuetovereiden ohjailua.

Jollain kaukaa viisaalla tsadilaisella oli rötväyshaalari mukana. Epäilemättä toimiva valinta kylmään messuhalliin.

Treenipäivän jälkeen otettiin taas nenät kohti hostellia, missä käytiin vähän freesautumassa ja tälläytymässä ennen after partyja. Jatkopaikkaan Debaseriin ei ollut kovinkaan monen korttelin matka, mutta se meni sitäkin mielenkiintoisempaa reittiä jäätävän korkeella kulkevaa jalankulkusiltaa pitkin.

Ei oltas löydetty itse baaria varmaan ikinä, ellei joku ois kaivanut esiin sisäistä Fättistään ja mennyt kysymään paikallisilta. Baari löytyi kyllä siitä isosta monitasoristeyksestä mihin se oli kartassa merkattukin, mutta eipä ois tullut ekana mieleen etsiä sitä keskeltä risteyssolmua, autokaistan alta.

Oltiin ekat tunnit jossain sellasessa vaan meille varatussa takaosastossa, jossa pistettiin heti kärkeen tilaukseen regular ordinary swedish mealtime, eli köttbullaria koko rahalla. Ja oli kyllä elämäni parhaat lihapullat ihan sairaan hyvällä kastikkeella, ja väittäisin että lihapullakehuja musta ei kyllä kauhean helposti saa irti. Perunamuussikin oli jotain spessua isompirakeista muhennosta, ja olin jopa niin uskalias että maistelin vähän puolukoitakin kun niitä siinä iso kipollinen mua lautaselta tuijotteli.

Toiset nauttivat ruotsalaisen sijaan ranskalaisesta kurmeesta.

Oltiin piilossa nurkan takana ettei vaan tarttis puhua ulkomaalaisille. Saatiin siitä jo vähän lempeämielistä vittuiluakin, kun ujoina maalaisina ei oltu heti minglailemassa roller derby -supertähtien seassa. Mut nieltiin sit ujoutemme ja käytiin antamassa viikonlopun valmentajille kiitokseksi Kouvola Rock n Rollers -pinssit, jotka pääsi heti ainakin Mad Maloonyn party vestiin kiinni. Tie Fat Ratinkin sydämeen löytyi, en ole varma mitä kautta.

Ihan ei jääty kukonlauluun saakka bailabaila-hommiin, kun aamulla oli paluulento tiedossa. Paluumatkan osalta stoori ei ole enää niin jännä että jaksaisin siitä kirjoittaa, mutta Arlandan kentällä oli hyvät aamupalat.

Kuvista osa on Ässän ja Taalasmaan Rullan.